Nyt oli Ankkureiden viimeiset kahvit ja ruokailut
ja Ankkurit siirtyivät "kesälomalle"!
Sitä juhlistettiin lauluilla ja runoilla, Toini oli jopa kirjoittanut 'pienen' hauskan kirjoitelman
ANKKUREIDEN AHERTAJISTA
(jonka nyt tähän kopioin)
Nyt mie ryhyn laulamahan, ylistysvirttä veisaamahan
noille meidän puurtajille, uurtajille Ankkureitten.
Laulan hyvänkin virren, kaunihinkin kalkuttelen:
Kolme on ylinnä muitten; vastuun paljon kantajata.
Kolme ruotsinsuomalaista, kahen kulttuurin väkeä.
Kauas on kuuluva sanani, ulos viestini vierähtävä.
Viestit kiitävät kohisten, sanomani säihkyellen
tuolle meijän Eino T:lle, peränpitäjälle venosen.
Hän laittaapi lakia päähän, nuijan pöytään paukuttaapi
pykälille päätökseksi, selitykseksi sanoille joukon
tuon omaperäisen, johtokunnan joutavaisen.
Vaan hyvin oot hommas hoitannunna, asiat sanoin selvitetty
tyytyväiseks koko sakin sekä onneks Ankkureitten,
huonomuististen hyväksi!
Laulampa muitakin sanoja, matkalaisten tuntemia:
Matkat oot meille laatinunna kera Topparin Juhanin.
Niin on saatu hauskat hetket; hupahiset riemuretket
yhess' reissata kylillä, mailla eri kulttuuristen,
eri ihmisten asuinsijoilla.
Siinäpä sinkosi sanani, lauseheni rapsahteli
taitavalle toimijalle, touhukkaalle tekijälle,
Ankkureitten pääpomolle!!
Vieläpä aukaisen salaisen arkun, virsilippahan viritän,
laulan suulta suuremmalta, vetoselta vierittelen
tuolle meijän emännälle, Ankkurien ahertajalle
kauhavarren kaitsijalle, maan kuulun lunniaksi,
Irjalle päivän ratoksi, huviksi huomenen uuven.
Irja meille sopat keittää, paistit pannulle asettaa.
Lohipalat loihtieksi, makupaloiksi maistuviksi,
nautinnoksi herkkusuille, loppahuulille huviksi,
hampahille hajooaviksi, makuhemoisten menoksi.
Loihtii leivät lämpimäiset, pullat pulleat pakertaa.
Ei vatsat tyhjästä tuhise, ei järki aivoista rapise,
kun on emäntä Irjanlainen, Hyrysalmelta kotoisin,
Suomi-neidon kasvatteja.
Siinäpä sinkoili sanani, kiitokseni rapsahteli
taitavalle ruoka-emolle, energiselle emännälle,
Ankkureitten keittiöpomolle.
Vieläki vetäisen virren, laulun Jussille laverran,
runon pienen sommittelen:
Tulipa miekkonen mereltä; uros uljas aallokosta.
ei ole suuren suuri, eikä aivan pienen pieni,
miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksankorkeuinen.
Mutt' pää on täynnä tietoutta, aivosolut viisautta,
järjenjuoksua nerouden.
Otti vastaan suuren viran, rahasalkun vaativaisen,
kassakirstun tarkkaajaksi, rahoille räknääjäksi.
Numerot kirjoihin piirtää, kruunumäärät raapustelee,
setelit nipuiksi pistää, laskut laittaa maksettaviksi,
tasan saa tilit täsmättyä, varat tarkoin vartioiuks'
kuitit kauniiksi pinoiksi.
Ties vaikka vielä valtion virassa, herran hallituksen,
rahasalkun kantimessa, isokenkäisten etunenässä.
Taitava talouden pitäjä, talous-asiat etusijalla,
huumori häysteenä sanojen, sanavalmis vastaamahan,
aina ajantasalla.
Sinulleppa Juhani viritän viimeiset sanani,
lauseheni kierittelen kera kiitosten kumarran:
Oot ollut meille talousvara, tietoniekka tarvittaess',
Ankkureitten pystyssä pitäjä, kultakimpale kassaholvin.
Vetäisempä viime virren, sanat vahvat kaiuttelen:
Kiitos kaikille kolmelle, kesää kaunista kaihoten!
PS. Tekstiä on lainattu osittain Kalevalasta.
Terveisin tekstin lainaaja
TOINI PENTTINEN
****************************
