Ankkureiden taitava sanankäyttäjä Toini,
luki kirjoittamansa tekstin tästä laivamatkasta.
luki kirjoittamansa tekstin tästä laivamatkasta.
”SIELLÄ
KAIKILLA OLI NIIN MUKAVAA, VOI JOSPA OLISIT VOINUT OLLA MUKANA” . .
. . . .
Jospa
näin aloittaisin ja runoiluuni siivet saisin,
kertoilisin
matkan vaiheet, matkan josta puuttunuut ei aiheet.
Kokoonnuimme
StenaLinen avaraan aulaan
ja
Juhani lunasti meille liput siis Tanskan laivaan.
Siinä
odottelimme aikamme pääsyä alukseen.
Oli
laivan päällystö ottanut automaatin avukseen.
Eikä
kauan mennyt kun olimme taas jonossa.
Odoteltiin
aamiaiselle pääsyä kädet melkein ojossa.
Voi
Aarne parkaa, joka sai edelleen jatkaa työsarkaa,
daamit
muutamat uskoivat tavaransa hänen huostaan.
mutta
arvon rouvat saivatkin etsiä Aarnea tuon tuostaan.
Oli
aamiaisbrunssilla monenlaista herkkua;
salaattia,
tomaatteja, paprikaa ja kurkkua.
Oli
paistetut perunea, pekonit, pyörykät ja erillaiset leikkeet.
Oli
nakit sekä munat ja joidenkin ajatuksissa maukkaat mielikuvat.
Oli
tuoksuvat lämpöiset rukiisenleivän palat
sekä
suikaleiksi leikatutsuuret lohipalat.
Juomiksi
saimme maitoa, mehua ja tietenkin kahvia,
joku
janoine kertoi tilanneensa ruokajuomaksi ”sahtia”.
No
aamiaiset nautittiin tosi hyvillä mielin,
vaikka
osa porukasta odotteli pitkin kielin;
kas
kaikille ei osoitettu mihinkä meet pöytään.
Taisi
vihdoin viimein paikkansa joka ikinen syöjä löytää.
Kun
vatsat tuli täyteen niin ”pakka” hajosi;
moni
siinä vaiheessa jo vessan puolelle katosi.
Ja
kuinkas olla daamit vain Aarnea ne etsi
ja
sitä vielä jonkin tovin varmaan kesti,
kunnes
”omaisuudenvartija” vihdoin paikallistettiin.
Olisko
tavarat tallella se edelleen varmistettiin.
Tulee
tarinasta pitkä mä pelkään pahoin
ja
selvinnenkö ollenkaan edes ehjin nahoin
*
*
Helka,
Riitat V ja J, paikat parhaat keulasta otti,
olikohan
ne matkan ihanteellisin istumapotti.
Sinneppä
minäkin takamukseni pyörätuoliin änkesin,
mukavaan
seuraan kun kysymättä itseni vänkäsin.
Siinä
ihmeteltiin koulumaailman alaspäin menoa,
eritoten
koululaisten heikkoa tekoa.
Kansankynttilöiden
opit ei hevillä heille aivoihin tartu,
niinpä
tiedot ja taidot ei liiemmin oppilaille kartu.
Eipä
pidä ihmetellä jos meillä vanhoilla ei harmaat solut pelaa,
vaikka
asioita mielessänsä monen monta kertaa kelaa.
Itsellemme
myös naurettiin omin kustanneksin,
nurja
mieli kenellekkään jäi ajatuksiin tuskin.
Vielä
tässä Juhanille kiitokseni tuoden,
tietämättäs
poistit meiltä päivän ajaksi huolet.
Kuinka
paljon itse mahdoit matkastasi nauttia,
ei
sulla ainakaan puuttunut vauhtia.
Järjästelit,
opastit ja neuvoja annoit
sekä
meistä höppänöistä huolta kannoit.
**
Tulihan
tähän jo jutun juurta,
jos
vielä jatkan, saattaisi se tuntua puulta.
Jäi
korviini soimaan”VÄRMLANDSVISAN”.
Sen
pyynnöst lauloi laivan trubaduuri på svenskasidan
se
suomeksikin löytyy nimellä ”KAUNIS KOTIMAANI”
Toini
30/4 2016
